Lähtöaamu koittaa. Tarkoitus on ajaa autolla Euroopan halki Ranskasta Italian, Sveitsin ja Itävallan kautta Saksaan. Saksasta otetaan sitten Finnlinesin lautta Suomeen. Aikaa on varattu pari päivää. Matkatavarat on koottu eteiseen ja pieni pelko hiipii, että voiko tuo kaikki tavara tosiaan mahtua mukaan pieneen Boxsteriin. Jonkinlaisen pähkäilyn jälkeen Boxster on pakattu ja jokainen säilytyslokero on tullut tarpeeseen. Loppujen lopuksi Boxster on yllättävän tilava. Nettikeskusteluiden pohjalta pakkasin lämpöä kestävät tavarat taakse ja eväät ym. tärkeät edessä olevaan syvään tavaratilaan. Kuulemma pysyy kahvi kuumana Boxsterin tavaratilassa ?.
Moottori käyntiin ja suunta kohti motaria. Käytännössä A8-moottoritien vuoristo-osuus alkaa heti Nizzan lentokentän liittymän jälkeen. Mahtavan hieno moottoritie, mitä olen jo aiemminkin kehunut. Ohi vilistävät tunnelien välissä hajuvesikylä Eze, jet-set Monaco ja sitruunajuhlistaan kuuluisa Menton. Yksi syy lähtöön juuri nyt oli, että Italia on juuri avannut rajansa. Tosin vähän jännittää miten rajamuodollisuudet tulevat sujumaan…
Eipä mitenkään, kun niitä ei ole. Korona-ajan huomaa vain olemattomasta liikenteestä. Upeaa Italian motaria, nyt E80, jatkuu käytännössä Genovaan saakka. Mutta, itse tien pinta ei ole kaikkialta ihan parhaimmassa kunnossa ja muuten loistavasti toimivan Boxsterin alusta huomaa kyllä pahimmat kulumat tiessä ja yritän kierrellä niitä keskiviivan tai pientareen kautta. No, eihän tämä mikään Citroën Picasso olekaan… Lounaalla pysähdymme siistiin tienvarsilevähdyspaikkaan syömään eväitä. Kummallista syödä eväitä keskellä kesäkuuta italialaisella P-paikalla eikä alueella ole ketään muuta, vain tyhjiä pöytiä…
Genovassa putosi dramaattisesti Ponte Morandin silta ja uusi ei ole vielä ihan valmis, joten joudumme kiertämään ajettavamman ja mutkaisemman A7-motaripätkän Genovasta Milanoon E25:n kautta ?. Tosin ei kiertotiekään huono ole. Tunneleita on järkyttävästi, liikennettä vähän, mutta paljon tietöitä. Kun palataan kiertotieltä takaisin A7:lle, päästään Milanon altaalle ja ajetaan kovia kokeneen Lombardian läpi. Samalla tie suoristuu ja ulkolämpötila alkaa lähennellä +30 astetta. Vähän Milanon A50-kehätien jälkeen, A8:n kautta A9:lle kuvan kaunista Comoa kohti käännyttäessä, muuttuu maisema jyrkemmäksi, taivas pilvisemmäksi ja tie mutkaisemmaksi. Erilaisia maisemia kuin rantamotarilla, mutta jälleen tosi upeita. Kyllä näissä maisemissa George Clooneyn kannattaa lomailla. Liekö paikalla, jos pistäydytään kylään?
Alppien yli matkalla autolla Euroopan halki
Sveitsin rajat turismille ovat periaatteessa vielä kiinni, joten tarkistuksia lienee luvassa ja siksi meillä on mukana suurlähetystön myöntämä matkustuskirje luvallista ajoa varten. No, nyt taitavat olla sveitsiläiset rajatarkastajat jääneet myöhäiselle juustofonduelle, koska kukaan ei ole meistä kiinnostunut. Matkaa jatkuu siis katkeamatta pitkin Sveitsin upeita vuoristoteitä ja jälleen on Boxsteri omimmillaan. Tie, joka alkaa 2-tienä ja muuttuu numeroksi 13, taitaa olla autoharrastajien suosima, koska vähäisestä liikenteestä selkeän osan muodostavat Ferrarit, nopeat Mersut ja – Boxsterit ?. Tosin ilmeisesti myös sveitsiläiset ovat päättäneet hyödyntää koronan aiheuttaman tierauhan ja tietöitä on tuskastuttavan paljon.
Ajotietokoneen Kuinka pitkälle tankilla pääsee -näyttämän kilometrit alkavat uhkaavasti hävitä kun kavutaan korkeammalle lumietäisyydelle ja lämpö laskee jo lähelle + 10 astetta. Juuri ennen 1600 metrin korkeudessa olevaa San Bernardinon tunnelia on aika täyttää tankki ensimmäisen kerran lähdön jälkeen. Yllättävän hyvin muuten kesti. Sveitsiläisellä huoltoasemalla on normaalit pleksisuojat ja odotusrajamerkinnät lattiassa, mutta vain harva käyttää hengityssuojia. Se vähän yllättää, kun ollaan kuitenkin näin lähellä Lombardiaa.
Kuuden kilometrin tunnelin jälkeen, lasketellaan vauhdikkaasti alas Sankt Moritzin ja Davosin kaltaisiin paikkoihin ohjaavien tienviittojen ohi ja pitkin Liechtensteinin viertä kohti Itävaltaa. Itävaltahan on rantavaltio. Tai oli joskus jopa välimerenrantavaltio, mutta nyt vain Bodenjärven rantavaltio. Saksaan pääsee tätä kautta vain siis Itävallan läpi. Tosin tuntuu, että sveitsiläiset eivät halua kertoa, että Saksaa on edes olemassa, koska suoraa moottoritieyhteyttä ei löydy. Päin vastoin, ajamme motarilta alas pieneen sveitsiläiseen kylään, jossa löytyy pieni A merkintä tienvarsikyltistä. Jonkun pientalotien päästä sitten löytyy Itävallan raja. Itävalta on avannut jo rajansa, joten jälleen kukaan ei ole meistä kiinnostunut. Toiseen suuntaan autot kyllä tarkistetaan.
Löytyykö Saksa?
Itävalta noudattaa Sveitsin linjaa ja näyttää kieltäneen Saksan olemassaolon. Ajelemme nyt puolestaan Itävallan pikkukaupungin katuja ja yritämme löytää suuntaa Saksaan. Nyt olisi Boxsterin navista apua, kun kännykkä näyttää rajan tuntumassa Ei verkkoa -tekstiä. Arvomme siis liikenneympyrästä yhden pihakadulta näyttävän tien. Se osoittautuu lopulta oikeaksi, kun pitkällisen köröttelyn jälkeen sen päästä löytyy pieni Deutschland-kyltti. Tehdään tiukka kääntö ja sukelletaan tunneliin, ja pitkään sellaiseen. Ilmeisesti Saksasta pääsee Itävaltaan vain E60/A14-tien tunnelia pitkin vaikka tasamaalla käytännössä ollaan. Mutta on se tämäkin tapa vaalia alppimaan imagoa ?. Saksaan tultaessa ei enää vaan ajetakaan rajan yli. Rykmentti konepistoolein ja hengityssuojin varustautuneita rajasotilaita ottaa meidät vastaan. Kotiinpaluu riittää syyksi ja matka jatkuu nyt 96-tietä ja sittemmin 7-tietä pitkin kohti määränpäätä.
Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi olemme valinneet saksalaisen GI Hotellin Giengenissä. Se on edullinen, 49 euroa per yö, mutta näyttää asialliselta isoine sänkyineen ja jääkaappeineen. Ei mikään luksushotelli näköaloilla ja palveluilla, mutta nopea tapa. Ei respaa, vain ovikoodi lukkoon ja sisään. On hyvä valinta tähän tarkoitukseen. Nettisivuilla mainitaan, että vain välttämättömän liikkumisen aiheuttama yöpyminen sallitaan ja arvelemme, että olemme ainoat matkailijat. Saapuessamme sateessa motelli onkin aivan täysi. Muutenkin näyttää, että mitä pohjoisemmaksi Saksassa mennään, sitä enemmän on liikennettä ja matkailuautoa liikenteessä ja täälläkin – tietöitä!
Pitkän ajopäivän jälkeen maistuu olut, joka on yllättäen pysynyt kylmänä Boxsterin etutavaratilan kylmäkassissa. Olin varautunut Boxsterin kuumuuteen shortseilla, mutta matkustamon lämpötila pysyy tasaisen viileänä eikä lämmön säätöön tarvitse edes koskea, vaikka ulkolämpötila vaihteleekin. Onkos tämä nyt edes urheiluauto? Niissähän pitää tulla kuuma ja hiki! Ainakin näin minulle on käynyt Lambossa, V-12 Ferrarissa ym. Pitäisi saksalaisten käydä vähän italialaisten opissa 😉
Toinen ajopäivä alkaa sateessa
Aamulla naapuripariskunnan soidinmenon äänet herättävät meidät ja auttavat ymmärtämään hotellin vaatimuksen elämisen jatkumisen kannalta välttämättömästä liikkumisen merkityksestä ?. Uusi ajopäivä autolla Euroopan halki jatkuu sateessa ja tuleepahan testattua Boxsterin vedenpitävyys. Hyvinpä ovat Porschen insinöörit autonsa suunnitelleet. Ei näy vettä sen enempää matkustamossa kuin tavaratilassakaan.
Tämä on vapaiden nopeuksien aluetta. Boxsteri toimii loistavasti vuoristoteillä ja mutkaisilla motareilla, mutta myös kovissa vauhdeissa. Keli on kuitenkin sateinen ja eipä juuri 210 km/h kovempaa viitsi ajaa ja sekin hetkittäisellä kuivalla osuudella. Huippunopeus 253 km/h jää tarkistamatta. Sen kuitenkin huomaa, että vitosellakin voi vielä näissä nopeuksissa kiihdytellä. Loppujen lopuksi keskimääräiseksi nopeudeksi muodostuu 150–190 km/h. Itse asiassa 170 km/h nopeudella moottori pyörii vitosella noin 4200 kierrosta minuutissa. Siinä kohtaa auton luonne muuttuu kevyemmäksi ja ärhäkkäämmäksi ja tuosta kohdasta muodostuukin aika luonteva perusnopeus Saksan motareille.
Suhtautuminen Saksan motareihin on minulla ollut aina vähän kaksijakoista. Toisaalta päästään tosi vauhdikkaasti eteenpäin ja tie on loistava. Toisaalta ajetaan nopeudella 200-80-200, kun joku rekka aina pöllähtää eteen ja keskinopeus jää satasen pintaan. Nyt on sunnuntai, joten rekkoja ei ole ja tie vetää, ellei olisi tietöitä – tai teitä, jotka odottavat tietöitä. Boxsterin akseliväli on lyhyt. Ja se tuo tietynlaisen nypyttämisen tunteen tietyillä, ilmeisesti betonikaistaleista tehdyillä, teillä. Se on vähän kuin ratsastamista, mutta alkaa pidemmän päälle ärsyttämään. Autoilun alkuaikoinahan tätä ominaisuutta poistettiin akseliväliä kasvattamalla. Jossain vaiheessa jousitus kehittyi ja alettiin tehdä näppäriä city-autoja vain runsaan kolmen metrin akselivälillä. No tuo tapahtui 20-luvulla ja siitä asiat ovat vähän kehittyneet, sillä Boxsterin akseliväli on enää 241 senttiä eli alusta joutuu fysiikan osilta koville.
Urheiluauton luonteesta
Urheiluautot ovat äänekkäitä ja olin varautunut täydelliseen keskustelemattomuuteen Saksan ylityksen ajaksi. Yllättäen keskustelu onnistuu kangaskattoisessa sukkulassa vielä kahden markan – tai euron – nopeuksissa. Toki taustamelua on, ja radiota saa kuunnella kovalla, mutta ei niin, että korvat olisivat ihan tukossa, mikä vaikkapa 70-luvun muskelipeleissä saattaa käydä.
Eväät ovat lähes loppuneet ja pikku hiljaa alkaa tulla uudestaan nälkä. Huoltoasemien ja levähdyspaikkojen parkkikset ovat aika täynnä eväitään syöviä saksalaisia, kun ravintoloita ilmeisesti edelleen vältellään. Emme halua ruuhkaiselle parkkikselle ja pujahdamme nyt jo 7:sta 1:seksi muuttuneelta motarilta pienemmille teille. Sieltä löytyy myös ruuhkaton huoltoasema eväiden ostoa varten. Saksassa muuten otetaan korona aika vakavuudella huomioon. Huoltoasemalla on maskipakko ja turvavälimerkinnät lattiassa. Tosin mitä pohjoisemmaksi Saksassa mennään, sitä vähemmän ihmisillä näkee kasvosuojia. Huoltoasemalta ajetaan vielä pellon laitaan ja nautitaan luukkueväät luonnon helmassa.
Kaksi päivää autolla Euroopan halki ja runsaat 1600 kilometriä myöhemmin saavutaan Travemünden Skandinavienkain (se on se, johon tie tulee suoraan, ei süd, ei nord) satamaan. Boxster toimi koko ajan moitteettomasti. Oli kyllä hyvä, että tehtiin huollot ja erityisesti, että vaihdettiin sulat ?. Kun ollaan perillä jo vähän etuajassa, käymme tutustumassa vähän matkan päässä olevaan itse Travemünden kylään. Kannattaa muuten tutustua. Paljon kahviloita ja liikkeitä yhdistettynä vähän luxusrosoiseen tanskalaistyyppiseen kalastuskylään. Huikea näky kun isot rahtilaivat vetävät pääkadun terassien vierestä ohi. Ainoa huono puoli on, vaikka on jo kesäkuinen aurinkoinen ilma, mereltä puhaltava varsin raaka tuuli. Pipoa näkee ihmisten päissä. Mutta niinhän se kunnon kalastajakylässä pitää ollakin ?.
Sitten onkin edessä ajo laivaan ja pieni shokki näin useamman kuukauden erilaisten eristyksien parissa elämisen jälkeen. Taidamme olla ainoita, jotka laivalla pitävät maskeja ja hanskoja. Kellään henkilökunnasta tai matkustajista ei niitä ole. Pleksejä kyllä käytetään kassan suojina, mutta muuten korona ei näy. Paitsi, ettei meitä ole juuri ketään, runsaat 10 autoa + rekat lastataan laivaan. Seuraava päivä laivalla otetaan lungisti ennen kotiinpaluuta Suomeen. Oli hyvä reissu!
Lisää 986porsche-luettavaa:
- Parhaat tiet Boxsterille ovat Etelä-Ranskassa
- Miten pesen auton? Näin olen itse tottunut sen tekemään.
- Porsche Boxster 986 tekniset tiedot